Vanamot mielenterveystyötä tekemässä

vanamot mustalla alustalla

Maanantaina lisäsin suruadressit verkkokauppaan.

Kirjoitin viime viikolla, miten adressien tekeminen on ollut välillä melkoista vuoristorataa ja olen ollut hyvästelemässä koko prosessinkin jo useaan kertaan.

Adressit ovat nyt valmiit ja mietin, että en pistäisi ollenkaan pahakseni, jos tämän adressiprosessin jälkeen pääsisin hetkeksi jonkin hieman keveämmän aiheen pariin työskentelemään. Samaan aikaan tunnen itseni itsekkääksi, sillä tiedän, että myös surun työstäminen ja jakaminen vertaistuen merkeissä on tärkeää.

Siksi olen jatkanut, vaikka mieli olisikin tehnyt luovuttaa.

Vanamo tekee mielenterveystyötä.

Suruadressit osoitetaan surevalle.

Haluan oman työni kautta olla tekemässä mielenterveystyötä. Opetella tuntemaan, tunnistamaan tunteita ja jakamaan oppimaani eteenpäin.  Adressien välityksellä teemme yhdessä myös ihan konkreettista mielenterveystyötä, sillä osa tuotteen myyntivoitosta lahjoitetaan mielenterveystyön tukemiseen.

Miksi juuri mielenterveystyö?

Mielenterveystyö on tärkeää, koska meillä jokaisella on mieli ja jokaisen meidän mielen terveys voi myös horjua. Mielen horjuminen ei katso sukupuolta, ikää tai ammattia. Mielen horjuessa yhteistä on kuitenkin tunne siitä, että on jotenkin heikko tai huono. Jokainen meistä toivoisi olevansa aina vahva ja aina iskussa.

Omasta horjumisesta olen oppinut monta asiaa - ja yhtä useasti olen myös oppimani unohtanut.

Olen oppinut, että en ole ainoa.

Olen oppinut, että en ole yksin.

Olen oppinut, että apua saa, jos vain pystyn hyväksymään horjumiseni ja olemaan avoin.

Tällä työllä haluan muistuttaa itseäni pitämään huolta mieleni terveydestä - ja sitä samaa haluan muistuttaa myös sinulle!

Sinä olet oman elämäsi ykköstyyppi, joten pidä huolta itsestäsi. Ole armollinen itsellesi, kukaan meistä ei ole supersankari. Vahvista vahvuuksiasi, älä heikkouksiasi. Puhu itsellesi kauniisti ja pidä kiinni oikeuksistasi.

Ja kun olet heikoimmillasi, muista - sinun ei juuri nyt tarvitse jaksaa tehdä mitään muuta, kuin kertoa jollekin toiselle ihmiselle olostasi. Ystävälle, läheiselle tai vaikka tukipuhelimelle. Kun siihen pystyt, olet askeleen lähempänä avunsaantia ja huomaat, että maailma ei romahtanut, vaikka et olekaan aina vahva.

Avun pyytäminen on vaikeaa.

Monesti vaikeina aikoina elämässä tulee tarranneeksi hyvän hippusiin kynsin ja hampain. Se on on hyväkin - sillä tavalla jaksaa eteenpäin, mutta se saattaa myös estää näkemästä omaa pahaa oloa.

Toisinaan on myös niin, että pahaa oloa ei hahmota kokonaisuutena. Syyt ja seuraukset sekoittuvat ja voi olla vaikea saada kiinni perimmäisistä syistä huonon olon taustalla.

Joskus saattaa olla niinkin, että vaikea kausi on kestänyt jo niin pitkään, ehkä koko elämän, että se on ainoa totuus, eikä ihminen osaa itse vaatia itselleen parempaa. Kaikkeen nimittäin tottuu.

Minäkin olen huono hakemaan apua.

Tiedän mistä apua saa ja miten sitä lähdetään hakemaan. Silti vaikeina aikoina jossain perimmäisessä mielessä erehdyn ajattelemaan, että kyllä tämä tästä taas ohi menee ja palikat asettuvat ajan myötä takaisin kohdilleen. 

Avun hakemiseen liittyy monenlaisia syitä. 

Ei jaksaisi. Ei jaksaisi kaivella mieltänsä, kun tietää, että siinä joutuu epämukavien asioiden äärelle väistämättä - ja olemaan rehellinen itselleen.

Ei ehtisi. Ei ehtisi, kun on niin paljon muutenkin kaikkea elämässä. Tunne sanoo, että tämä on asia, johon kannattaa panostaa, mutta järki sanoo - ei ehdi.

Ei ole varaa. Tiesithän, että kriisipuhelimeen soittamisesta ei kulu lisämaksuja? Ja että aina terapia ei välttämättä maksa mitään? Varsinkaan kriittisimmissä vaiheessa, kun hätä on suurin, ei kannata eikä tarvitse miettiä rahaa, sillä avunsaanti on kaikista tärkeintä. Asiat kyllä järjestyy, uskothan?

Voimme pitää lopulta pitää huolta vain yhden mielen terveydestä.

Omastamme. 

Voimme kuitenkin olla tukemassa läheisiämme kuuntelemalla, jakamalla vertaistukea ja ohjaamalla hakemaan apua. Avun hakeminen on kamalan vaikeaa, eikä ketään voi pakottaa hakemaan apua. On kuitenkin tärkeää uskaltaa avata oma suu silloin, kun huomaa toisella olevan hätä.

Kysy - mitä kuuluu oikeasti?

Kuuntele, oikeasti! Tärkeintä on kuunnella, ei päteä.

Jos joku kertoo sinulle aroista asioista ja osoittaa olevansa heikko - älä päde! Päteminen on helpoin tapa sysätä toinen entistä syvemmälle omaan pahaan oloon. Se saa huonommuuden tunteen kasvamaan entistä suuremmaksi ja avun hakemisen entistä vaikeammaksi. Pätemisellä ei voita mitään, mutta se on kamalan helppoa ja me kaikki syyllistymme siihen.

Kuuntele ja auta konkreettisesti.

Etsi apua tarvitsevan kanssa erilaisia väyliä avun hakemiseen. Kysele kuulumisia ja tsemppaa hakemaan apua. Pidä vaikka kädestä kiinni ja osoita, että tässä seison tukevasti, vaikka nyt horjut. Ehkä joskus tilanne on toisinpäin ja sinä oletkin se, jota kannatellaan.

Elämästä kun ei ikinä tiedä. Tiedämme elämämme tähän asti ja tänään, mutta huominen on vielä tuntematon. Siksi on tärkeää muistaa elää tässä päivässä. Tehdä juuri tänä päivänä ne parhaat ratkaisut oman mielen terveydeksi.

Vain tällä päivällä on väliä. 

Pidä huolta itsestäsi.