Olenko pettymys?

olenko pettymys

Ehkä olen maailmankaikkeuden ainoa ihminen tämän asian äärellä, mutta jotenkin epäilen, että en ole?

Tämä asia on melko arka, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa siitä tänään, sillä tunteita sanoittamalla olemme aina pikkuisen tietoisempia omista herkkyyksistämme.

Nimittäin - ajoittain pelkään olevani pettymys.

Onko tuttu tunne? Pelkäät, että olet pettymys, kun et näytä koko maailmalle kaikkia puolia itsestäsi koko ajan, vaan somessa ja elämässä yleensäkin annat itsestäni tiettyjä asioita julki, mutta enemmän asioita et (koska kaikilla meillä on yksityisyys). Pelkäät, että ihminen sinut tavattuaan onkin, että jaa. Se olikin vaan tommonen. Että oletkin pettymys.

Tämä asia on herkkä, koska se kertoo tietenkin itsetunnon heikkoudesta ja aroista kohdista omassa mielessämme.

Jokainen lienee toivoisi itsetuntonsa olevan aina vahva ja pysyvän kuosissa tilanteessa kuin tilanteessa? Aina! No, minulla niin ei ainakaan ole. Toisinaan kieriskelen oikein urakalla sulaneen itsetunnon lammikoissa ja välillä se kasvattaa kamalasti ja opin jotain, mutta yleensä ei kasvata ja unohdan kaiken senkin, minkä joskus olen oppinut.

Kun pelkää olevansa pettymys, niin lopulta se on melko väsyttävä ja turha olotila, ihan jo ajatuksen tasollakin.

Pettymys? Miksi? Koska et aina keksi järkevää sanomista? Koska olet sen näköinen, kuin olet? Koska jännität? Koska jäädyt? Koska olet ihan tavallinen? Koska oletkin vain ihminen?

Sinä olet sinä ja minä olen minä.

Me ihmiset tuotamme teoillamme toisillemme pettymyksiä, mutta ihminen itsessään ei ole pettymys. Kukaan meistä. Toimintamme on omissa käsissämme ja vastaamme itse oman toimintamme seurauksista. Jos käyttäydyt kunnioittavasti toista ihmistä kohtaan, arvostat erilaisia mielipiteitä ja yrität olla pätemättä liiaksi, niin luultavasti tuotat pettymyksiä vähemmän, kuin jos et tätä asiaa tiedostaisi. Mutta vaikka kuinka asian tiedostaisimme, niin oikein rutkasti olemme silti tuottaneet pettymyksiä elämän varrella jokainen. Ihmisiä kun ollaan.

Olenko pettymys?

Tämän kirjoituksena päätarkoitus on nostaa esiin perin inhimillinen tunne, jonka me jokainen jossain määrin tunnistamme.  Jokaisella meillä on halu tulla huomatuksi ja kokea olevamme hyväksyttyjä sellaisina, kuin olemme.

Epävarmuus itsestä synnyttää pelkoa pettymyksen tuottamisesta. Toiset kantavat sitä mukanaan vahvemmin ja jotkut eivät kyseistä oloa juuri omassa olemisessa tunnista.

Pettymyksen tuottamisen pelon takana on tietenkin kaikki se, joka on kertynyt mukaamme elämämme aikana. Jokaisella meillä on omat murheet, loukkaamiset, surut, traumat ja kriisit, jotka synnyttävät  riittämättömyyden tunteita ja häpeää. Koulu- tai työpaikkakiusaaminen, mielenterveysongelmat, perheväkivalta, sairaudet, köyhyys - kaikki se, mikä joskus on tiellemme osunut, on osa sitä epävarmuutta, jota kannamme mukanamme tänä päivänä.

Sinä et ole pettymys. Hyväksy kuitenkin se, että emme koskaan voi riittää kaikille, sillä tekojemme ja mielipiteidemme kautta tulemme aina tuottamaan pettymyksiä joillekin ihmisille.

Et voi miellyttää kaikkia. Riittää, kun riität kaikkine puolinesi ja mielipiteinesi heille, joilla on oikeasti väliä elämässäsi. He ovat ne ihmiset, joiden puolesta olet valmis tekemään mitä vain - ja jotka tekisivät milloin vain sen saman sinulle.

Pettymyksen tuottamisen pelkokin on vain tunne.

Se ei ole totuus. On hyvä tiedostaa mistä pettymyksen tuottamisen pelko kumpuaa ja näyttää sille kaapin paikka. Tunnistamalla tunteita opimme hallitsemaan ajatuksiamme. Se, että jokin tunne lamauttaa elämäämme tällä hetkellä ei tarkoita sitä, että niin tulee olemaan lopun elämämme.

Sinä et ole pettymys.