21.2 Kansainvälinen äidinkielen päivä

Vuonna 1999 UNESCO päätti aloittaa kansainvälisen äidinkielen päivän juhlistamisen joka vuoden helmikuun 21. päivä. Teemapäivä on julistettu juhlistamaan kielellistä monimuotoisuutta ja monikielistä opetusta sekä muistuttamaan äidinkielen tärkeästä roolista opetuksessa. 

Teemapäivän tarkoituksena on edistää maailman tuhansien äidinkielten käyttöä ja niiden tunnustamista.

pakkanen

Tänään vietetään kansainvälistä äidinkielen päivää.

Mitä äidinkieli sinulle merkitsee? Tai kielet yleensäkin? Oletko kielitaitoinen?

Minä rakastan kieliä, mutta osaan hyvin vain yhtä - äidinkieltäni! Tiedän paljon kummallisia sanoja ja sanontoja, osaan vanhaa sanastoa, ymmärrän murteita ja haluan oppia jatkuvasti lisää omasta äidinkielestäni.

Koulussa rakastin äidinkieltä oppiaineena silloin, kun kirjoitettiin aineita. Rakastin kehittää tarinoita annettujen aiheiden ympärille. Salaa mielessäni riemuitsin, jos aineeni luettiin ääneen luokassa, vaikka pidinkin kasvot vaatimattomasti peruslukemilla. Koulun ainekirjoitus oli ensimmäisiä kokemuksia kun tajusin, että minulla on hyvä mielikuvitus ja päässäni muhii paljon tarinoita. Jos opettaja käski kirjoittaa vähintään kaksi sivua, niin kirjoitin vähintään kymmenen. Rakastin jo silloin tunnetta, kun tarina alkoi valumaan kynästä paperille. Se on tunne, jonka ei tahtoisi koskaan loppuvan.

portti

Oikeinkirjoitus taas oli asia erikseen. Pilkkusäännöt hankasivat ja muistan eräästäkin aineestani löytyneen niin monta pilkkuvirhettä, että tekstin lukeminen oli jopa hieman hankalaa. Punaiset pilkut vilisivät silmissä. Sittemmin olen opetellut oikeinkirjoitusta ja tarkistan usein tekstejä kirjoittaessani, että yhdyssanat ja pilkut ovat suunnilleen oikeilla paikoillaan. Googlailen ja selvitän asioita. En kuitenkaan jaksa liiemmin käyttää asiaan energiaa tai stressaa, jos jokin virhe tekstistä löytyisikin. Tai vaikka montakin. Minusta tärkeintä on kuitenkin antaa kirjoittamiselle mahdollisuus, uskaltaa päästää mielikuvitus lentoon ja käyttää kieltä rohkeasti.

Suurin kompastuskiveni peruskoulun äidinkielen tunneilla oli kuitenkin kielioppi. Sanaluokat ja sijamuodot eivät jostain syystä tuntuneet pysyvän mielessä, enkä keksinyt millään toimivaa muistitekniikkaa asian oppimiseen. Nykyään muistan perusasiat välillä ja jotenkuten, mutta yhden asian olen huomannut - olen selvinnyt hengissä ilman sanaluokkien perinpohjaista osaamista ja vaikka välillä häpeän sivistymättömyyttäni aiheen tiimoilta, niin olen päättänyt paikata tuon ammottavan aukon mahdollisimman laajalla sanavalikoimalla!

mänty

Syytän tästä sanaluokkien kokoisesta aukosta paitsi itseäni, niin myös entistä opettajaani. Yläasteella meillä oli yhden vuoden ajan opettajana mies, jolla oli jostain syystä melkoisen näkyvä motivaation puute. Niinpä katsoimme varsin paljon elokuvia. Ei mitään pilkkusääntöihin tai sanaluokkiin tai kirjoittamiseen liiittyvää, vaan lähinnä nuorisolle suunnattuja kauhuelokuvia.

Haluan omalta osaltani pitää huolta äidinkielestä ja käyttää sitä monipuolisesti. Kortteja ja mietelauseita pohtiessani olen saanut taas huomata suomen kielen rikkauden. Yksi lause voi merkitä montaa eri asiaa. Sellaista rikkautta ei kuulkaa ihan joka kielessä olekaan!

Olen ylpeä omasta äidinkielestäni, ole sinäkin omastasi.